#Yle
Vapaaehtoistyö ei ole liiketoimintaa – työttömien aktiivisuutta ei pidä rangaista byrokratialla
|
Thu, 14 May 2026 21:15:36 EEST
|
|
Tekoälyn valitsema leike:
Nyt keskustelu osuu tilanteeseen, jossa työttömiltä vaaditaan aktiivisuutta, mutta samaan aikaan aktiivisuus voi muuttua riskiksi, jos sääntöjä tulkitaan kireästi. Työttömälle vapaaehtoistyö ei ole vain “ilmaista tekemistä”, vaan se voi olla silta takaisin työelämään: se ylläpitää rytmiä, osaamista, sosiaalisia kontakteja, mielenterveyttä ja tunnetta siitä, että ihminen on edelleen tarpeellinen. Jos jokainen vapaaehtoinen tehtävä alkaa näyttää viranomaisen silmissä mahdolliselta piilotyöltä, syntyy byrokraattinen ansa, jossa passiivisuus tuntuu turvallisemmalta kuin osallistuminen.
Ylen vuonna 2013 uutisoima Eija Partasen tapaus konkretisoi byrokratian vaaran: Partanen menetti työttömyyskorvauksensa vapaaehtoistyön vuoksi ja sai myöhemmin osittain oikeutta, mutta ei takautuvasti. Tapauksen yhteydessä TE-toimiston edustaja totesi, että työtön voi pääsääntöisesti tehdä yleishyödyllistä, tavanomaista vapaaehtoistyötä, mutta sellaiset tehtävät, jotka yleensä tehdään työsuhteessa, eivät ole mahdollisia ilman tapauskohtaista harkintaa.
Työttömien oikeus osallistua vapaaehtoistyöhön on jälleen noussut keskusteluun, kun huoli vapaaehtoistoiminnan tulkitsemisesta yrittäjyydeksi tai palkattomaksi työksi on saanut uuden ajankohtaisen sävyn.
Suomessa vapaaehtoistyö ja talkoohenki ovat olleet pitkään osa yhteiskunnan perustaa: urheiluseurat, hyväntekeväisyysjärjestöt, vertaistukiryhmät, kyläyhdistykset ja monet tapahtumat nojaavat ihmisiin, jotka antavat aikaansa ilman palkkaa. Työmarkkinatorin nykyinen ohje sanoo selvästi, että vapaaehtois- tai talkootyö ei vaikuta työttömyysturvaan, jos se on palkatonta, tavanomaista yleishyödyllistä työtä ja henkilö on valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä. Samalla ohjeessa kuitenkin todetaan, että työvoimaviranomainen voi pyytää selvitystä siitä, onko kyse juuri työttömyysturvalain tarkoittamasta tavanomaisesta yleishyödyllisestä työstä.
Ongelman ydin on tässä rajassa: milloin vapaaehtoistyö on sallittua kansalaisaktiivisuutta ja milloin viranomainen alkaa tulkita sitä palkattomaksi työksi, yritystoiminnaksi tai “omassa työssä työllistymiseksi”? Työmarkkinatori linjaa, ettei työttömällä ole oikeutta työttömyysturvaan, jos hän työskentelee palkatta yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana. Toisaalta sama ohje sallii vapaaehtoistyön yleishyödyllisessä yhteisössä, vaikka tehtävä muistuttaisi tavallista työsuhdetyötä, jos työ ei kohdistu elinkeinotoimintaan.
Tämä tekee järjestelmästä helposti pelottavan tavalliselle työttömälle. Ihminen voi haluta auttaa urheilukilpailussa, yhdistyksessä, ruoka-avussa, vertaistukiryhmässä tai yhteiskunnallisessa toiminnassa, mutta joutua pohtimaan, voiko osallistuminen vaarantaa toimeentulon. Työmarkkinatorin vapaaehtoistyöntekijää koskevassa ohjeessa vapaaehtoistoiminnaksi luetellaan muun muassa urheilukilpailuissa ja yleisötapahtumissa työskentely, vertaistukiryhmät, yhdistystoiminta, yhteiskunnallinen toiminta sekä tavanomainen naapuriapu. Ohjeen mukaan tavanomainen tarjoilu tai kulukorvaukset, kuten matkalippu- tai kilometrikorvaukset, eivät tee työstä palkallista.
Huoli ei ole uusi. Yle uutisoi jo 18. maaliskuuta 2013, että työttömien mahdollisuutta osallistua vapaaehtoistyöhön rajoitettiin ja TE-toimistoista annettiin ristiriitaisia ohjeita siitä, millaiseen hyväntekeväisyystyöhön voi osallistua menettämättä päivärahaa. Tuolloin Yle nosti esiin ongelman, ettei “tavanomaiselle” yleishyödylliselle vapaaehtoistyölle ollut valtakunnallisesti selkeää määritelmää, mikä jätti työttömät viranomaistulkintojen varaan.
Sama epävarmuus näkyi Ylen joulukuussa 2013 julkaisemassa jutussa, jossa vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Anne Laimio kuvasi työttömien pelkoa etuuksien menettämisestä ja totesi lain tulkinnan vaihtelevan paljon. Laimion mukaan vapaaehtoistyö voi kuitenkin vahvistaa työllistymismahdollisuuksia, kun ihminen pysyy aktiivisena ja mukana yhteisöissä.
Ylen vuonna 2013 uutisoima Eija Partasen tapaus konkretisoi byrokratian vaaran: Partanen menetti työttömyyskorvauksensa vapaaehtoistyön vuoksi ja sai myöhemmin osittain oikeutta, mutta ei takautuvasti. Tapauksen yhteydessä TE-toimiston edustaja totesi, että työtön voi pääsääntöisesti tehdä yleishyödyllistä, tavanomaista vapaaehtoistyötä, mutta sellaiset tehtävät, jotka yleensä tehdään työsuhteessa, eivät ole mahdollisia ilman tapauskohtaista harkintaa.
Nyt keskustelu osuu tilanteeseen, jossa työttömiltä vaaditaan aktiivisuutta, mutta samaan aikaan aktiivisuus voi muuttua riskiksi, jos sääntöjä tulkitaan kireästi. Työttömälle vapaaehtoistyö ei ole vain “ilmaista tekemistä”, vaan se voi olla silta takaisin työelämään: se ylläpitää rytmiä, osaamista, sosiaalisia kontakteja, mielenterveyttä ja tunnetta siitä, että ihminen on edelleen tarpeellinen. Jos jokainen vapaaehtoinen tehtävä alkaa näyttää viranomaisen silmissä mahdolliselta piilotyöltä, syntyy byrokraattinen ansa, jossa passiivisuus tuntuu turvallisemmalta kuin osallistuminen.
Hallinnon pitäisi siksi kirkastaa sääntöjä niin, että tavallinen yleishyödyllinen vapaaehtoistyö on työttömälle aidosti turvallista. Selkeä periaate olisi yksinkertainen: jos työ on palkatonta, yleishyödyllistä, ei korvaa normaalia palkkatyötä elinkeinotoiminnassa eikä estä kokoaikatyön vastaanottamista, sitä ei pidä tulkita liiketoiminnaksi. Työttömän aktiivisuus ei ole uhka työmarkkinoille, vaan voimavara yhteiskunnalle.
Samalla hallitus on muualla pyrkinyt vähentämään työttömyysturvaan liittyvää epävarmuutta. Valtioneuvoston toukokuussa 2026 hyväksymässä esityksessä avoimia korkeakouluopintoja koskevia sääntöjä halutaan selkeyttää niin, että 25 vuotta täyttäneet työnhakijat voisivat opiskella avoimessa korkeakoulussa menettämättä työttömyysetuutta; perusteluissa tavoitteeksi mainitaan hallinnollisen taakan vähentäminen ja epävarmuuden poistaminen. Sama selkeyttämisen ajatus pitäisi ulottaa vapaaehtoistyöhön.
Työttömyys on jo itsessään raskas tilanne, eikä yhteiskunnan pitäisi tehdä osallistumisesta pelottavaa. Vapaaehtoistyötä tekevä työtön ei välttämättä rakenna yritystä, vaan pitää kiinni arjesta, ihmisistä ja omasta toimintakyvystään. Siksi vapaaehtoistyön ja liiketoiminnan välinen raja on tehtävä niin selväksi, ettei kukaan joudu jäämään kotiin vain siksi, että pelkää viranomaisen tulkintaa.
Lähteet: Lähteinä käytettiin Työmarkkinatorin voimassa olevia ohjeita vapaaehtois- ja talkootyön vaikutuksesta työttömyysturvaan, Ylen vuosien 2013 uutisia työttömien vapaaehtoistyön rajoituksista ja tulkintaongelmista sekä Valtioneuvoston toukokuun 2026 esitystä työttömien avointen korkeakouluopintojen sääntöjen selkeyttämisestä.
Hakuehdotuksia: “työtön vapaaehtoistyö työttömyysturva”, “vapaaehtoistyö ei vaikuta työttömyysturvaan”, “TE-toimisto vapaaehtoistyö tulkinta”, “Yle osa vapaaehtoistyöstä on kielletty työttömiltä”, “työttömyysturva palkaton työ yrityksessä”.
Avainsanat: vapaaehtoistyö, työttömyysturva, työttömät, TE-palvelut, Työmarkkinatori, talkootyö, byrokratia, yleishyödyllinen työ, aktiivisuus, sosiaaliturva.
|